Vuosisadan rakkaustarina

Valitsin Märta Tikkasen runoteoksen ”Vuosisadan rakkaustarina” (1981). Valitsin runokokoelman, koska en ole ennen lukenut runokirjaa ja osannut miettiä ja analysoida sitä. Käsitys, mikä minulla on runoista, on aika niukka. Olen aina ajatellut, että runoissa on jokin syvä merkitys. Mutta ehkä mielikuvani muuttuu kirjaa lukiessa. Odotan runokirjalta paljon, sillä en ole ennen lukenut niitä.

Yleensä, kun puhutaan rakkaudesta, tulee positiivinen käsitys, joten ajattelin tämänkin teoksen olevan positiivinen. Oletin kirjassa olevan ihania rakkausrunoja ja muutenkin positiivinen kirja. Nyt kun olen lukenut ensimmäiset 20 sivua, kaikki runot ovat olleet vaimon valitusta huonoista avioliitoista ja huonoista miehistä. Ehkä ja toivottavasti kirja tuo tullessaan vielä positiivisia runoja. - Heidi

Tiina Raevaara: "En tunne sinua vierelläni"

Valitsin luettavaksi Tiina Raevaaran novellikokoelman "En tunne sinua vierelläni" (2010). Teoksen valitsin sen houkuttelevan nimen vuoksi. Kirjan olen lukenut nyt puoleen väliin. Kirjan kannen avattua kirjailijasta löytyy pieni teksti. Siinä sisällytetään lyhyesti kirjailijan elämää sekä kerrotaan hänelle tärkeät asiat; luonto sekä elämä kaikissa muodoissaan. 

Luonnon ja elämän tärkeys ilmenee hänen teksteissään selkeästi. Lähes jokaisessa tähän asti lukemassani kirjailijan novellissa kuvataan tarkkaan ympäristöä. 

Raevaara on saanut suurta huomiota eräästä romaaniteoksestaan, jossa on kehuttu symboliikan käyttöä sekä hyytävää kuvaustapaa maailmasta. Kirjailija käyttää teoksissaan symboliikkaa esimerkiksi värien avulla. Mielestäni symboliikka ja voimakas kuvaus näkyy vahvasti hänen jokaisessa teoksessaan. Hän kuvaa karusti mutta todenmukaisesti elämää ja sen tuomia vastoinkäymisiä. Teoksista huomaa, että kirjailija antaa vallan mielellään luonnolle ja elämälle. Huomasin, että monissa teoksissa käsiteltiin kuolemaa, siitä aiheutuvia tunnetiloja sekä nähdään jopa kuolleiden ajatuksia. Se tuo jännittävyyttä. Asioiden kuvaaminen useasta eri näkökulmasta on selvästi kirjailijan vahvuus. Myös vuorovaikutus ihmisten välillä on voimakasta novelliteoksissa. - Liinu

Tuulien Nousuun

Valitsin teoksen nimeltään "Tuulien Nousuun - nuoruuden lauluja", joka on julkaistu vuonna 1996. Teos on koottu viiden klassikkorunoilijan runoista. He ovat Uuno Kailas, Eino Leino, Kaarlo Sarkia, Edith Södergran ja Katri Vala.

Halusin valita luettavakseni runokokoelman, sillä niitä ei juurikaan ole tullut luettua ja halusin nähdä mitä saisin irti runoista. Valitsin juuri tämän kokoelman sen salaperäisen ja viehättävän kannen perusteella. Kannessa on pariskunta, joka suutelee karusellin hevosen kyydissä. Kuva on tarkoituksella pitkään valotettu, jotta saataisiin mukaan karusellin vauhti. Voisin sanoa, että kuvaan on haluttu luoda myös vanhanaikaisuuden tunnelmaa, sillä miehellä on kädessään piippu ja kuva on muokattu seepiaväreihin. Kansi kertoo jo hyvin paljon sisällöstä. Teos varmasti käsittelee vahvasti rakkautta ja tunteita. Teoksen nimi ”Tuulien Nousuun” taas kuulostaa siltä, että teoksessa käsitellään vapautta ja maailman tietä.

Pari ensimäistä runoa luettuani sain todella syvällisen vaikutelman tekstistä. Runot eivät muuta olekaan kuin symboliikkaa ja personifikaatioita, esimerkiksi ”Näytä minulle kasvosi läheltä, elämä. / Suo minun palvoa niitä silmilläni.” Tämä voisi tarkoittaa, että henkilö haluaa kokea elämän kokonaisuudessaan ja arvostaa sitä, mutta ei ole saanut siihen vielä tilaisuutta. Aluksi tuntuu todella hankalalta tulkita runoja, mutta uskon, että eteenpäin lukiessani alan sisäistämään teoksen symboliikkaa ja teemoja. - Millanoora

Tua Forsströmin runokokoelma

Valitsin luettavaksi Tua Forsströmin runokokoelman ”Lokakuun iltana soudin järvelle” (2012).

Valitsin oikeastaan ensimmäisen runokokoelman minkä sain käsiini, sen tarkemmin miettimättä sisältöä tai kansikuvaa. Luettuani muutaman ensimmäisen runon huomasin, että niissä oli melko melankolinen sävy. Runoissa kuvattiin paljon lunta, vettä, kaipausta, mutta kuitenkin myös tietynlaista onnea.

Halusin liittää tähän tekstiin nyt kokoelman puoleenväliin luettuani eniten itsessäni ajatuksia herättäneet säkeet: "Pilvet itku ja sumu Vanessa / valuu vettä pitkin poskia kaulaa / itkua kunnes itku lakkaa itkemästä / paljon vettä ja kalat uivat / paljon unia ja kalat uivat / kalojen äiti ja isä ovat poissa / vettä ja pilviä eikä mitään maata / kalat leikkivät toisten kalojen kanssa / kalat haluavat olla iloisia ja uida / järvi on vain pieni järvi / kalat jäätyvät kun vesi jäätyy / veteen tuulee ja kalat uivat / kalat uivat ja vesi tuulee." - Jenny

Tule hyvä

Saimme tehtäväksi lukea joko novellikokoelman tai runokokoelman. Tiesin heti, että luen mieluummin novellikokoelman kuin runokokoelman. Runoista en saa yhtä paljon irti verrattuna novelleihin.

Aloitin novellikokoelman metsästämisen ensiksi netistä, mutta lopulta päädyin kirjastoon etsimään sopivaa. Kirjastosta löysin kolme potentiaalista vaihtoehtoa, joista kotona päätin valita Juuli Niemen novellikokoelman Tule hyvä. Teos on vuodelta 2007.

Ilman epäilyksiä aloitin lukemaan teosta, ja ensimmäisellä kerralla pääsin jo melkein kirjan puoleen väliin. Luin kolme ensimmäistä novellia, jotka käsittelivät festareita, parisuhteita ja yksin asumista. Kirja osoittautui hyväksi, sillä kirjan novellit olivat nuorekkaita ja käsittelivät juuri minun ikäisteni asioita.

Kirjan ulkokuori ei kerro mitään kirjan sisällöstä tässä tapauksessa. Kirjan kansi oli erittäin tylsä, eikä viestinyt mitään kirjan sisällöstä. Myöskään kirjan takana oleva teksti ei valottanut paljoakaan kirjan sisältöä, mutta kuitenkin sen verran, että sai minut kiinnostumaan tästä kyseisestä kirjasta.  - Emmi

Veren sokeri

Valitsin luettavakseni Tommy Tabermannin vuonna 2008 julkaistun runokokoelman Veren sokeri.  Olen joskus aiemmin törmännyt joihinkin Tabermannin runoihin, joista olen pitänyt ja jotka ovat olleet mielestäni kauniita. Halusin siis tutustua hänen tuotantoonsa vähän paremmin. Vaihtoehdoistani päädyin juuri tähän kokoelmaan sen kiehtovan nimen ja kannen takia.

Kansikuvaa hallitsee uhkaava verenpunainen taivas ja puiden tummat siluetit sitä vasten. Teoksen nimi on painettu hopeisin kaunokirjaimin keskelle pelkistettyä kantta. Takakansitekstiä ei ole.  Alkaessani lukemaan minulla ei siis ollut oikein minkäänlaista käsitystä kokoelman sisällöstä. Veren sokerin runoilla ei ensisilmäyksellä ole selkeää yhtenäistä teemaa. Runoissa käsitellään monenlaisia aiheita aina rakkaudesta yksinäisyyteen ja vapaudesta kaipuuseen. On eroottisia runoja, yhteiskuntakriittisiä runoja ja pieniä elämänohjeita. Runojen pituus vaihtelee yhden lauseen mittaisista mietteistä useiden sivujen mittaisiin, aivan omiin teoksiinsa. Kantavana ajatuksena lähes kaikissa runoissa tuntuu kuitenkin olevan ainakin jossain määrin suuret tunteet ja fyysisyys. Saa nähdä, millaisia mietteitä ne tarkemmin luettuina herättävät.

”Vapaus, vapaus / on täsmälleen sitä/ ettet silloin, juuri silloin / kun vapauden kipinä polttaa /muista kaivata, haluta muuta”. - Maria

Sukellus tuntemattomaan

Valkoinen tausta, oikeassa reunassa kukka, jota päin lintu on syöksymässä. Rauhallisuus, yksinkertaisuus ja luonnollisuus kuvaavat erinomaisesti Arto Lapin runokokoelman ”Laululento” (2011) kantta.

Valitsin kirjan niin kuin aina, ainoastaan sen kansikuvan perusteella. Jostakin tuntemattomasta syystä kirjan syvä rauhallisuus ja luonnonläheinen kansi saivat minut nappaaman sen hyllystä. Odotin tai ehkä vain halusin kirjan olevan salamyhkäinen ja runojen olevan erittäin kielikuvallisia. Pääasia minulle oli se, että voisin pohtia runojen todellista tarkoitusta ja ymmärtää kielikuvien merkitystä.

Päätin heti aluksi merkitä ylös kirjan miellyttävimmät säkeet ja tässä niistä ensimmäisiä:”Lempeät sanat, / tulevat kuin sumusta / menevät ohi / jääden silti jonnekin, / mieleen pohjimmaiseksi.” - Eve

Missä junat kääntyvät

Päätin valita luettavakseni novellikokoelman, sillä runot eivät kolahda kuten kertomakirjallisuus. Luontevin vaihtoehto olisi ollut romaani, mutta jouduin nyt tyytymään novelleihin. Sopivan novellikokoelman valitseminen lähti keskustelupalstoja selaamalla, joista sain hyviä vinkkejä kokoelman valitsemiseen. Lopulta novellikokoelmaksi valikoitui Pasi Jääskeläisen Missä junat kääntyvät -teos, joka on julkaistu vuonna 2000. 

Kokoelman novelleista neljä on voittanut Tampereen Science Fiction Seuran valtakunnallisen novellikilpailun sekä kaksi niistä myös Atorox-palkinnon. En kuitenkaan valinnut teosta sen palkintojen takia, vaan kiinnostuin siitä muiden bloggaajien antamien arvosteluiden perusteella. Päätöksentekooni vaikuttivat myös kokoelman arvoituksellinen nimi ja suomalaisuus, sillä suomalaista kirjallisuutta tulee luettua vain harvoin.


Teoksen kansikuva on hyvin yksinkertainen. Siinä on erotettavissa juna, jonka kirkas etulamppu tuo valoa muuten hyvin synkkään ja tummaan kanteen. Takakansiteksti ei juuri kerro novelleista mitään palkintojen ja lajityypin lisäksi. Olen aikaisemmin lukenut vain muutamia scifi-kirjoja, joten odotan kirjalta uudenlaista ajatusmaailmaa avartavaa lukukokemusta. - Roosa

Häävierahia

Otin toiseksi teokseksi luettavakseni Timo Mäkelän sarjakuvateoksen Häjyt, vuodelta 2003. Valitsin kyseisen kirjan, koska tiedän sarjakuvien päähahmojen, Isontalon Antin ja Rannanjärven, tarinat jo entuudestaan. Tarinat kolahtavat ja ymmärrän Etelä-Pohjanmaan murretta, joka on muuten paras suomen kielen murre mitä tiedän.

Kirja sisältää hyvin paljon tappeluita ja juominkeja. Häjyt tunnettiin useimmiten häihin ilmaantumisesta ja siellä tappelemisesta. Rähiköinti aloitetaan useimmiten alkoholin vaikutuksen alaisena eli kansankielellä kännissä. Tarveskaluina tappeluissa on joku tai useampi näistä: puukko, joka on yleisin, halko, puntari, kirves, aidan seiväs ja mikä nyt milloinkin sattuu käteen. Joskus jopa erehdyksessä käteen tarttuu jauhopussi.

Kirjan sarjakuvat sisältävät välillä hyvin mustaa huumoria, esimerkiksi itsemurhista ja kuolemasta. Sarjakuvissa paistaa se pohjanmaalainen ”täytyy olla isoo ja näyttävää” -asenne ja fiinejä pikkutihrustelijoita isketään joko sanallisesti tai fyysisesti. Mutta kaikki negatiivisuus ja negatiiviset aiheet on väritetty huumorilla ja positiivisella asenteella.

Sarjakuvissa on myös muistettu perheen sisäisiä rakenteita ja rooleja miesten ja naisten välillä. Vaimoista on myös miesten lailla tehty rotevia ja ei todellakaan feminiinisiä hahmoja, vaan kivenkovia talouden pystyssä pitäjiä. He ovat naisia jotka pysyvät kotona hellan ääressä ja siivoushommissa ilman nyrkin vaikutetta. Tuntuukin, että miehet tässä sarjassa ovat tossun alla kovuudestaan huolimatta.

Kaikkein koukuttavinta tässä kirjassa on jatkuva arkojen aiheiden pommitus ja tietynlainen mustan huumorin täytteinen solvaus kaikkia kohtaan. Huomasin myös, että kirja tuli luettua myös samalla tätä tekstiä tehdessä, vaikka teos onkin vajaa 300-sivuinen pokkari. Tästä voin myös todeta että hyvin helppolukuista.  Kirjaa suosittelen ihmisille, jotka tuntevat pohjanmaalaisen kulttuurin ja murteen. Eikä lukija saa olla liian ahdasmielinen, sillä niitä rajoja koetellaan huumorin kanssa. - Oskari