keskiviikko 19. elokuuta 2015

Missä junat kääntyvät

Päätin valita luettavakseni novellikokoelman, sillä runot eivät kolahda kuten kertomakirjallisuus. Luontevin vaihtoehto olisi ollut romaani, mutta jouduin nyt tyytymään novelleihin. Sopivan novellikokoelman valitseminen lähti keskustelupalstoja selaamalla, joista sain hyviä vinkkejä kokoelman valitsemiseen. Lopulta novellikokoelmaksi valikoitui Pasi Jääskeläisen Missä junat kääntyvät -teos, joka on julkaistu vuonna 2000. 

Kokoelman novelleista neljä on voittanut Tampereen Science Fiction Seuran valtakunnallisen novellikilpailun sekä kaksi niistä myös Atorox-palkinnon. En kuitenkaan valinnut teosta sen palkintojen takia, vaan kiinnostuin siitä muiden bloggaajien antamien arvosteluiden perusteella. Päätöksentekooni vaikuttivat myös kokoelman arvoituksellinen nimi ja suomalaisuus, sillä suomalaista kirjallisuutta tulee luettua vain harvoin.


Teoksen kansikuva on hyvin yksinkertainen. Siinä on erotettavissa juna, jonka kirkas etulamppu tuo valoa muuten hyvin synkkään ja tummaan kanteen. Takakansiteksti ei juuri kerro novelleista mitään palkintojen ja lajityypin lisäksi. Olen aikaisemmin lukenut vain muutamia scifi-kirjoja, joten odotan kirjalta uudenlaista ajatusmaailmaa avartavaa lukukokemusta. - Roosa

3 kommenttia:

  1. Miltä scifi-novellit ovat nyt luettuasi kirjan vaikuttaneet? Lukisitko tämän jälkeen lisää saman lajityypin novelleita?

    VastaaPoista
  2. Scifi-novellit ovat olleet mielenkiintoisia, sillä novellia lukiessa ei koskaan tiedä millaisesta maailmasta on kyse. Voisinkin ehdottomasti lukea lisää saman lajityypin kirjallisuutta.
    - Roosa

    VastaaPoista
  3. Novellikokoelma on nyt luettu! Minulle jäi siitä hieman ristiriitaisia tunteita, sillä novellien välillä oli jyrkkiä tasoeroja. Välillä kirja vei täysin mukanaan, mutta toisinaan jouduin pakottamaan itseni tarttumaan kirjaan. Kokoelma sisältää yhdeksän novellia, joista viisi olivat juoneltaan, kerronnaltaan ja henkilöhahmoiltaan ylitse muiden. Muut novelleista jäivät näiden varjoon epäselvyydellään tai mitäänsanomattomilla ideoillaan.

    Pidin erittäin paljon Jääskeläisen kielestä, joka on hyvin kuvailevaa ja sisältää tarkkaan harkittuja lauserakenteita sekä paljon kielikuvia, kuten esim. ”Elämä on eräänlainen lastenlehden tehtävä, jossa pitää yhdistää pisteet oikeassa järjestyksessä.” Vakavimmatkin novellit saivat minut hymyilemään mustan huumorin ja ironian avulla.

    Henkilöhahmoissa oli kaipaamaani syvyyttä ja suurin osa päähenkilöistä oli miehiä. Novelleissa, joissa oli minäkertoja, oli hyvin vähän dialogia ja niissä keskityttiin enimmäkseen henkilön ajatusten kuvailemiseen. Kaikkitietävä kertoja oli kuitenkin tyypillisempi ratkaisu kirjailijalle. Hän käytti jokaisessa novellissaan takaumia, joissa muisteltiin lapsuutta. Ennakoinneissa kerrottiin usein etukäteen jonkun henkilön kuolemasta.

    Kokoelmassa on piirteitä sekä kauhusta että fantasiasta scifin ohella. Tämä toi mukavasti vaihtelua tulevaisuuspainotteisiin teemoihin. Tulevaisuutta korostettaan erilaisilla keksinnöillä, kuten siivousroboteilla, mekaanisilla puilla, aivoaaltoja hyödyntävillä automaattikatkaisijoilla sekä piiriasettimilla, joiden avulla ihmisen persoonallisuutta voidaan muokata haluttuun suuntaan. Tulevaisuus tulee esille myös henkilöiden ajatusmaailmoista, sillä eräässä novellissa vain muutamat harvat tiesivät laivojen olleen joskus olemassa.

    Novellit käsittelivät usein todellisuuden luonnetta, josta hyvänä esimerkkinä Missä junat kääntyvät -novelli. Siinä päähenkilöllä oli kahdet päällekkäiset ja yhtä todentuntuiset muistot 40 vuoden ajalta. Novelleissa otettiin kantaa myös ympäristöongelmiimme, sillä henkilöhahmot joutuivat pakenemaan niitä virtuaalimaailmaan ja Kuuhun. Lisäksi kuolema sekä painajaiset ja unet olivat vahvasti läsnä melkein jokaisessa novellissa. Niiden kautta on helppo käsitellä todellisuutta, sillä unissaan ihminen kadottaa nopeasti todellisuuden ja kuvitelman rajan. - Roosa

    VastaaPoista