Luen tällä hetkellä runoteosta nimeltään HOT. Kyseinen Kari
Hotakaisen kokoelma on julkaistu vuonna 1987. Kirja sisältää näin ensipuraisun
ja pienen makustelun jälkeen mielestäni hyvin tulkinnanvaraisia ja hieman
sulattelua vaativia runoja.
Ensimmäinen runo on lyhyt ja hankala ymmärtää. Välillä joutuu miettimään todella, että mitä näillä mielikuvilla tarkoitetaan.
”Yhteiskunnallista - löysin paikan / hampaan kolosta / reikien keskeltä / tunnen poran.”
Kyseisen runon syvin olemus ei ole auennut, vaikka kuinka olen yrittänyt mennä
kauimmaista ajatuspolkua pitkin. Kenties se vaatisi vuosien tulkinnan opettelua
ja elämänkoulun pitkää taivalta hyväksikäyttäen. Luultavasti tämä vielä lähtee
rullaamaan.
Kyseisen teoksen valitsin, koska olen kuullut Hotakaisten
teoksien olevan hyviä ja semmoinen sitten löytyi kirjastosta käsiini. Kokoelma
tulee luultavasti luettua nopeasti mutta ajatuksen kanssa lukeminen ei olekaan
niin nopeaa. - Oskari
Turhaa tuommoinen positiivisuus - jatkoa HOT-teoksen tulkintaan
VastaaPoista”Kaappi kaappaa terroristin / kaimat kahmii toisiaan / täpötäydessä maailmassa / sisältö muotoa muistuttaa.” Näin loppuu runo Yläbama biit, joka kertoo päinvastaista tarinaa kuin Lynyrd Skynyrdin Sweet home Alabama. Ymmärrän että tämä olisi kuin parodia kyseisestä biisistä tai suomalaisen versio.
Pidän tätä runokokoelmaa perinteisenä, hyvin negatiivisena suomalaisena teoksena. Hyvin suuri osa runoista käsitteli jotain asiaa negatiivisesta tai neutraalista näkökulmasta mutta ei juurikaan positiivisesta. Huumoria kumminkin pieni osa runoista sisälsi ja sitä oli vaativasta huumorista jonnejen ”haha, homo” -huumoriin. Eli kaikki löytävät kirjasta jonkun omantasoisen huumorin siemenen.
Kirjasta en itse suuremmin innostunut, mutta jos itse tykkäisin pohtia syvällisiä ja vaikeita tekstejä, olisin taivaassa. En nyt kumminkaan voisi sanoa, että elin tämän kirjan kanssa maanpäällistä helvettiä toisin kuin jotkut runoista kertovat. - Oskari