Valitsin luettavakseni Tommy Tabermannin vuonna 2008
julkaistun runokokoelman Veren sokeri. Olen joskus aiemmin törmännyt joihinkin
Tabermannin runoihin, joista olen pitänyt ja jotka ovat olleet mielestäni
kauniita. Halusin siis tutustua hänen tuotantoonsa vähän paremmin. Vaihtoehdoistani
päädyin juuri tähän kokoelmaan sen kiehtovan nimen ja kannen takia.
Kansikuvaa hallitsee uhkaava verenpunainen taivas ja puiden
tummat siluetit sitä vasten. Teoksen nimi on painettu hopeisin kaunokirjaimin
keskelle pelkistettyä kantta. Takakansitekstiä ei ole. Alkaessani lukemaan minulla ei siis ollut
oikein minkäänlaista käsitystä kokoelman sisällöstä. Veren sokerin runoilla ei ensisilmäyksellä ole selkeää yhtenäistä
teemaa. Runoissa käsitellään monenlaisia aiheita aina rakkaudesta
yksinäisyyteen ja vapaudesta kaipuuseen. On eroottisia runoja,
yhteiskuntakriittisiä runoja ja pieniä elämänohjeita. Runojen pituus vaihtelee yhden
lauseen mittaisista mietteistä useiden sivujen mittaisiin, aivan omiin teoksiinsa.
Kantavana ajatuksena lähes kaikissa runoissa tuntuu kuitenkin olevan ainakin
jossain määrin suuret tunteet ja fyysisyys. Saa nähdä, millaisia mietteitä ne
tarkemmin luettuina herättävät.
”Vapaus, vapaus / on täsmälleen sitä/ ettet silloin, juuri
silloin / kun vapauden kipinä polttaa /muista kaivata, haluta muuta”. - Maria
Ovatko runot enemmänkin moderneja vai loppusoinnullisia perinteisiä runoja? Millaisia useamman sivun mittaiset runot ovat?
VastaaPoista- Roosa
Voisitko lukea enemmänkin runokokoelmia tämän perusteella?
VastaaPoistaRunot ovat moderneja. Runot, jotka jatkuvat useampia sivuja (kuten esim. Veren sokeri, josta kirja on saanut nimensä) ovat minusta vähän kuin jatkuvaa tarinaa, jossa on koko ajan sama kantava teema. Niistä joissain oli jollain lailla ylistävä tai ehkä vähän raamatullinen sävy.. Itse pidin kylläkin enemmän lyhyistä runoista :)
VastaaPoista-Maria
Voisin kyllä lukea enemmänkin runokokoelmia. Hyviä runoja on kiinnostavaa lukea
VastaaPoista-Maria
Luettuani Veren sokerin loppuun ajatukseni siitä ovat vähän ristiriitaiset. Joissakin runoista on todella hienoja ajatuksia ja symboliikkaa, mutta toiset on tehty mielestäni jollain tapaa ”tekotaiteellisesti”. Tällaisissa runoista tulee vaikutelma, että ajatusta tai sanomaa ei ole mietitty loppuun asti, vaan runoilija on vain halunnut saada siitä mahdollisimman erikoiselta kuulostavan.
VastaaPoistaMonet runoista käsittelivät jollain tapaa seksuaalisuutta. Tabermannin käyttämä kieli on välillä melko ronskia ja fyysisyyteen keskittyvää. Itseeni kolahtivat paremmin herkemmät runot, joissa aiheita käsiteltiin vähän pehmeämmin.
Kuten aiemmin mainitsin, teoksen sisältämät runot ovat hyvin eripituisia. Pääasiassa lyhyet runot miellyttivät minua niistä eniten, koska niissä kaikkein tärkein on saatu tiivistettyä eikä mitään ylimääräistä ole jätetty. Esimerkiksi runo nimeltä Voit valita teki minuun vaikutuksen: "Voit valita / tuhansista teistä / Voit valita, / ja voit erehtyä / Kunhan vain valitset oikein / mihin kohtaan, kenen syliin, / painat lopulta pääsi" Kuitenkin myös jotkut pidemmistäkin runoista ovat onnistuneita. Runossa Bagdad spa on samaan aikaan huumoria ja synkkää yhteiskuntakritiikkiä. Se on mielestäni kirjoitettu loistavasti. Pienen oman runokokoelmansa kirjan sisällä muodostava sarja Kuusi kyyneltä taas kosketti ihan omalla tavallaan.
Kaiken kaikkiaan Veren sokeri oli kiinnostava lukukokemus. Ensi kerralla haluan tutustua ehkä etukäteen sisältöön vähän paremmin, koska nyt teos oli aavistuksen sekava. On helpompaa muodostaa yhtenäinen kuva kokoelmasta, kun runot ovat aiheeltaan ja pituudeltaan vähän yhtenäisempiä. - Maria