Valkoinen tausta, oikeassa
reunassa kukka, jota päin lintu on syöksymässä. Rauhallisuus, yksinkertaisuus
ja luonnollisuus kuvaavat erinomaisesti Arto Lapin runokokoelman ”Laululento”
(2011) kantta.
Valitsin kirjan niin kuin aina,
ainoastaan sen kansikuvan perusteella. Jostakin tuntemattomasta syystä kirjan
syvä rauhallisuus ja luonnonläheinen kansi saivat minut nappaaman sen hyllystä.
Odotin tai ehkä vain halusin kirjan olevan salamyhkäinen ja runojen olevan
erittäin kielikuvallisia. Pääasia minulle oli se, että voisin pohtia runojen
todellista tarkoitusta ja ymmärtää kielikuvien merkitystä.
Päätin heti aluksi merkitä ylös
kirjan miellyttävimmät säkeet ja tässä niistä ensimmäisiä:”Lempeät sanat, / tulevat kuin sumusta / menevät ohi / jääden
silti jonnekin, / mieleen pohjimmaiseksi.” - Eve
Suljen kannen viimeisen kerran
VastaaPoistaTurun Sanomissa 4.4.2011 ilmestyneessä kirja-arviossa Miikka Laihinen kuvailee Arto Lapin runokokoelmaa ”Laululento” (2011) näin: ”Lapin kokoelmaa vaivaa lisäksi lievä sisällöllinen hajaannus. Tuntuu kuin laajahko runovalikoima olisi kursittu hätäisesti kasaan vailla sen kummempia teosfantasioita tai keskusideoita, yksittäisten osastojen välillä vallitsee liian suuri epäsuhta.” Oma kokemukseni kokoelmasta ei ollut aivan yhtä sekainen, mielestäni Lapin runoissa on selvä yhtäläisyys, joka ilmenee runojen teemoissa sekä tyylissä. Runot käsittelevät pääasiassa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja pieni erilaisuus runojen välillä on piristävää.
Lapin runokokoelma koostuu moderneista runoista sekä lopussa olevista huumorisävytteisistä aforismilauseista. Aforismilauseet kuvaavat pääasiassa työelämää kauppiaan näkökulmasta, mukaan mahtuu myös pari mielipidettä naisista ja lemmikkieläimistä.
Runot sisältävät paljon erilaisia kielikuvia, esimerkiksi personifikaatioita, vertauksia ja symboleita. Muutamissa runoissa on käytetty alkusointuja, jotka tuovat kivan sävyn runoihin. Onomatopoeettiset sanonnat taas herättävät runot eloon ja samalla syventävät Lapin luontoteemaa.
Tyyliltään runot ovat rauhallisia sekä aistikkaita ja niiden pituus vaihtelee, vaikka pääasiassa kaikki ovat lyhyehköjä ja ytimekkäitä. Niiden rytmi pysyy rauhallisena ja harmonisena koko runokokoelman ajan. Runot ovat välillä hieman hankalalukuisia, sillä niissä on paljon säkeidenylityksiä. Tässä yksi esimerkki siitä, kuinka säkeidenylitykset hankaloittavat runon ymmärtämistä: ”Viiri värisee/innosta näyttäessään/tuulelle suuntaa”.
Lukukokemuksena Laululento oli oikein positiivinen ja ajatuksia herättävä. Teoksen aihe on lähellä sydäntäni, joten ehkä siksi sain teksteistä vielä enemmän irti. Huomasin vasta kirjan luettuani, että Arto Lappi on kotoisin aivan naapurikaupungistani Tampereelta; hauska sattuma, mutta runojen perusteella on vaikea sanoa mistä päin Suomea kirjailija on kotoisin, sillä murteen vaikutteita tekstissä ei näy. - Eve