Luonnon ja elämän tärkeys ilmenee hänen teksteissään selkeästi. Lähes jokaisessa tähän asti lukemassani kirjailijan novellissa kuvataan tarkkaan ympäristöä.
Raevaara on saanut suurta huomiota eräästä romaaniteoksestaan, jossa on kehuttu symboliikan käyttöä sekä hyytävää kuvaustapaa maailmasta. Kirjailija käyttää teoksissaan symboliikkaa esimerkiksi värien avulla. Mielestäni symboliikka ja voimakas kuvaus näkyy vahvasti hänen jokaisessa teoksessaan. Hän kuvaa karusti mutta todenmukaisesti elämää ja sen tuomia vastoinkäymisiä. Teoksista huomaa, että kirjailija antaa vallan mielellään luonnolle ja elämälle. Huomasin, että monissa teoksissa käsiteltiin kuolemaa, siitä aiheutuvia tunnetiloja sekä nähdään jopa kuolleiden ajatuksia. Se tuo jännittävyyttä. Asioiden kuvaaminen useasta eri näkökulmasta on selvästi kirjailijan vahvuus. Myös vuorovaikutus ihmisten välillä on voimakasta novelliteoksissa. - Liinu
Minä valitsin tämän saman Tiina Raevaaran ”En tunne sinua vierelläni” (Teos, 2010) siksi, koska se osui Särmän oppikirjan lukuvinkeistä ensimmäisenä silmään nimensä vuoksi. Novellit kertovat unista ja alitajunnasta tulevista ajatuksista. Unet ovat mielestäni todella mielenkiintoisia ja koska itsekin näen mitä kummalisempia unia, valitsin kirjan. Valitsin kirjakseni novellikokoelman runokokoelman sijaan, koska koen, että novellit ovat kiinnostavampia ja minun juttuni.
VastaaPoistaKansikuvassa ovat linnun luut ja se kertoo novellikokoelman ensimmäisestä novellista. Etukansi ei erityisemmin houkuttele, mutta takakannen pätkä ensimmäisestä novellista viimeistään saa aloittamaan kirjan lukemisen.
Olen lukenut kirjaa nyt noin puoleen väliin saakka. Ensimmäinen novelli oli minusta hyvin outo ja pettyneenä mietin tällaistako koko kirja tulee olemaan. Kirjan muut novellit ovat kuitenkin olleet kerta kerralta parempia. - Vilja
Hyvä teksti! Onko kirjassa joitakin hahmoja? - Lotta
VastaaPoistaJaoin kirjan kahtia aloittaessani lukemisen ja kirjoitin viimeksi ensimmäisestä puolikkaasta. Sain luettua kirjan loppuun melko pian sen jälkeen, sillä innostuin kirjan lukemisesta ensimmäisen osan osoittauduttua mielenkiintoiseksi. Nyt on aika kirjoittaa kirjan loppuosasta.
VastaaPoistaKirjan toinen puolikas ei mielestäni ollut yhtä hyvä lukukokemus, kuin aiempi osa oli. Oli poikkeuslukuja, jotka herättivät kyllä muita enemmän kiinnostusta. Loppuosa sisälsi lähes samat aihepiirit kuin alkuosa. Kuolema, elämä sekä luonto olivat jälleen isossa roolissa novelliteoksissa. Lähes jokaisessa novellissa esiintyivät edellä mainitut asiat. Mieleeni jäivät erityisesti toiseksi viimeinen novelliteos. Myös eräs toinen novelli, jossa oli koottu kirjeitä ja niistä muodostui tarina, herätti mielenkiintoni korkealle.
Jokaisessa novelliteoksessa kuvailu sekä symboliikan käyttö oli loistavaa, laajaa sekä syvällisesti ajateltua. Raevaara käytti koko novellikirjansa ajan vahvaa kuvailua, joka teki yliluonnollisistakin asioista todentuntuisia. Luonnon sekä sen voimien yhdistely elämän vastoinkäymisiin oli Raevaaran teoksessa ihailtavan ammattimaista! Lisäksi ihmisten vuorovaikutuksen merkitys pysyi suuressa roolissa.
Teos oli ensimmäinen oikea novellikirja, jonka luin. Kokemus oli hyvä, vaikka tyylilajina novelli ei aina innosta minua lukemaan. Uskon kuitenkin, että tämän kokemuksen jälkeen tulen lukemaan vielä lisää novelliteoksia! - Liinu
Novellikokoelma on nyt saatu osaltani päätökseen ja mikä helpotus siitä tulikin!
VastaaPoistaJokaisessa novellissa teemana yhdistyvät luonto, eläimet ja kuolema. Jokaisessa novellissa on minäkertoja. Päähenkilöinä oli useimmiten ihmisiä, mutta joskus myös eläimiä, esim. harakka. Novellit kertovat koko ajan nykyhetkestä. Raevaara kuvaa novelleissa paljon muuttuvaa ympäristöä ja joissakin novelleissa se oli häiritsevää.
Novellit olivat yleisesti aika tylsiä eivätkä mukaantempaavia, paitsi novelli Matildan kuolemasta kosketti minua ja oli lempinovellini. Novellissa kertojan sisko Matilda kuolee yhtäkkiä kummallisesta syystä ja kertoja alkaa tutkia tapausta Matildan kotoa. Kertoja ei tahtonut millään uskoa, että Matilda olisi kuollut, vaikka oli hänen hautajaisissakin. Kertoja saa kuitenkin selville, että talossa asui hirviö. Kertoja alkaa metsästämään hirviötä asettamalla tälle erilaisia ansoja ympäri taloa. Novellin lopussa hirviö paljastuikin Matildaksi. Itse koin, että hirviö kuvasi masennusta.
Pidin novellikokoelmasta vaihtelevasti. Jotkut novellit eivät kiinnostaneet yhtään, toiset taas vetivät hyvin mukaan. Suosittelisin novellikokoelmaa niille, jotka ovat kovasti kiinnostuneet luonnosta tai eläimistä. – Vilja