Häävierahia

Otin toiseksi teokseksi luettavakseni Timo Mäkelän sarjakuvateoksen Häjyt, vuodelta 2003. Valitsin kyseisen kirjan, koska tiedän sarjakuvien päähahmojen, Isontalon Antin ja Rannanjärven, tarinat jo entuudestaan. Tarinat kolahtavat ja ymmärrän Etelä-Pohjanmaan murretta, joka on muuten paras suomen kielen murre mitä tiedän.

Kirja sisältää hyvin paljon tappeluita ja juominkeja. Häjyt tunnettiin useimmiten häihin ilmaantumisesta ja siellä tappelemisesta. Rähiköinti aloitetaan useimmiten alkoholin vaikutuksen alaisena eli kansankielellä kännissä. Tarveskaluina tappeluissa on joku tai useampi näistä: puukko, joka on yleisin, halko, puntari, kirves, aidan seiväs ja mikä nyt milloinkin sattuu käteen. Joskus jopa erehdyksessä käteen tarttuu jauhopussi.

Kirjan sarjakuvat sisältävät välillä hyvin mustaa huumoria, esimerkiksi itsemurhista ja kuolemasta. Sarjakuvissa paistaa se pohjanmaalainen ”täytyy olla isoo ja näyttävää” -asenne ja fiinejä pikkutihrustelijoita isketään joko sanallisesti tai fyysisesti. Mutta kaikki negatiivisuus ja negatiiviset aiheet on väritetty huumorilla ja positiivisella asenteella.

Sarjakuvissa on myös muistettu perheen sisäisiä rakenteita ja rooleja miesten ja naisten välillä. Vaimoista on myös miesten lailla tehty rotevia ja ei todellakaan feminiinisiä hahmoja, vaan kivenkovia talouden pystyssä pitäjiä. He ovat naisia jotka pysyvät kotona hellan ääressä ja siivoushommissa ilman nyrkin vaikutetta. Tuntuukin, että miehet tässä sarjassa ovat tossun alla kovuudestaan huolimatta.

Kaikkein koukuttavinta tässä kirjassa on jatkuva arkojen aiheiden pommitus ja tietynlainen mustan huumorin täytteinen solvaus kaikkia kohtaan. Huomasin myös, että kirja tuli luettua myös samalla tätä tekstiä tehdessä, vaikka teos onkin vajaa 300-sivuinen pokkari. Tästä voin myös todeta että hyvin helppolukuista.  Kirjaa suosittelen ihmisille, jotka tuntevat pohjanmaalaisen kulttuurin ja murteen. Eikä lukija saa olla liian ahdasmielinen, sillä niitä rajoja koetellaan huumorin kanssa. - Oskari