Lukemani runokokoelma on Ulla Kauhasen 2008 julkaistu
”Lapsen oma enkeli”. Ai että miksikö valitsin juuri tämän? Noh, jätesäkkiin
muuton tieltä tavaraa pois heittäessäni kyseinen kirja osui käteeni. Tai
itse asiassa se käväisi jo säkissä, kunnes muistin tunnilla kerrottaneen, että
samantapainen teos tulisi lukea kurssin aikana.
Kirjan noin 30 runoa käsittelevät teoksen nimen omaisesti
enkeleitä lapsen, etenkin pienen sellaisen, elämässä. Runot eivät ole moderneja
tai monitulkintaisia, vaan lyriikat riimeineen muodostavat niistä lapsen
korvalle mukavampia kuunnella. Rivejä on runoissa maksimillaan kymmenen ja lapselle
mukavuutta luovat myös suuret ja moniväriset kuvat. - Milla
Synestesiani tahtoo näyttää jokaisen runon kohdalla eri väriä, mutta samaan aikaan kaikilla on kumminkin jotain yhteistä. En sitä ymmärrettävistä syistä tekstiksi pysty muodostamaan, mutta pääsisittepä pääni sisälle, niin tietäisitte mitä tarkoitan.
VastaaPoistaEsimerkiksi säkeet ”Kauniina päivänä katsoin taivaalle, / uskonut en silmiäin. / Enkeli vilkutti, hymyili minulle, / höyhenen löysin sylistäin.” kuulostavat vaaleanvioletin eri variaatioilta, kun taas ”Viime yönä pahaa unta näin, / enkä uskalla nyt ummistaa mä silmiäin./ Pian kaksi enkeliä saapuu vuoteen luo, / levollisen unen he mulle tänään suo.” kuulostaa vaaleanvioletin ja oranssinpunaisen yhdistelmältä. En tietenkään voi täysin tietää, miksi juuri kyseiset värit muodostuvat, mutta oletan osasyynä olevan runojen ns. pehmeys ja lasta puhutteleva, kliseinen kerrontatapa. Eiväthän leikki-ikäisille suunnatut enkelirunot ihan lähimpänä sydäntäni ole, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivät teokset olisi olleet kauniita. - Milla