Valitsin luettavaksi Tua Forsströmin runokokoelman ”Lokakuun
iltana soudin järvelle” (2012).
Valitsin oikeastaan ensimmäisen runokokoelman minkä sain
käsiini, sen tarkemmin miettimättä sisältöä tai kansikuvaa. Luettuani muutaman
ensimmäisen runon huomasin, että niissä oli melko melankolinen sävy. Runoissa
kuvattiin paljon lunta, vettä, kaipausta, mutta kuitenkin myös tietynlaista
onnea.
Halusin liittää tähän tekstiin nyt kokoelman puoleenväliin
luettuani eniten itsessäni ajatuksia herättäneet säkeet: "Pilvet itku ja sumu Vanessa / valuu vettä pitkin poskia
kaulaa / itkua kunnes itku lakkaa itkemästä / paljon vettä ja kalat uivat /
paljon unia ja kalat uivat / kalojen äiti ja isä ovat poissa / vettä ja pilviä
eikä mitään maata / kalat leikkivät toisten kalojen kanssa / kalat haluavat
olla iloisia ja uida / järvi on vain pieni järvi / kalat jäätyvät kun vesi
jäätyy / veteen tuulee ja kalat uivat / kalat uivat ja vesi tuulee." - Jenny
Tämä on nyt toinen kirjoitukseni Tua Forsströmin runokokoelmasta ”Lokakuun iltana soudin järvelle”. Kirja loppui siis nyt. Olen toisaalta melko haikea siitä kun luin viimeisen runon. Ajatuksia herättävät runot ovat auttaneet minua miettimään omaa elämäntilannettani ja pystyn varsin hyvin samaistumaan runoihin.
VastaaPoistaRunokokoelma oli kokonaisuudessaan moderni runokokoelma ja siinä käytettiin varsin vähän alku- ja loppusointuja. Runoista voi huomata tietynlaisen elämänkaaren ja niitä on mukava ja helppo lukea. Monista runoista pystyy kehittelemään omanlaisensa näkökulman ja näin jokaisella on erilainen lukukokemus. Minulle koko kirja oli positiivinen yllätys.
”Surusta voi sanoa sen, että tuli tuntui syttyneen, mutta alkaa sataa” – kuinka kaunis vertaus onkaan ja kuinka monenlaisia tuntemuksia se herättääkään. Haikeiden runojen seasta kuitenkin nousee myös onnen hetkiä ja vapauden tunnetta.
Vaikka runokokoelma on käännetty ruotsin kielestä suomeksi, ei se tuntunut kuitenkaan väkisin tehdyltä, vaan runot pysyivät elementissään ja toivat lukijalle saman sanoman kuin ne olisivat alkuperäisellä kielellään tuoneet.
Suosittelen runokokoelmaa niille jotka kaipaavat lohtua ja pakenemista todellisuudesta.
– Jenny