Runokirja Älä sylje minua syliisi on Maria Syvälän vuonna
2005 julkaisema teos. Valitsin kirjan sen synkän etukannen sekä
mielenkiintoisen takakansitekstin perusteella. En myöskään ole ennen lukenut
runokirjaa, joten ajattelin, että on hyvä poistua mukavuusalueelta.
Kansi on synkän punainen ja tummenee ylöspäin. Yläkulman
kuviointi näyttää tarkemmin katsottuna miehen kasvoilta, joissa on vihaisen
surullinen mutta pelkistetty ilme. Takakannen ensimmäisestä lauseesta saa kuvan, että kirja on täynnä rakkausrunoja ja kevyttä lukemista, mutta kirjaa
lukiessani huomaan että yksi suurimmista teemoista on mielenterveysongelmat, ja
onnellisia rakkausrunoja saa hakea toisesta kirjasta. Runojen pituus vaihtelee,
lyhimmät ovat muutaman rivin, pisimmät melkein sivun. En ole vielä lukenut kirjaa
loppuun, mutta odotan innolla seuraavia runoja. - Cassandra
(kuvat: Sami ja Eerik)
Meistä kumpikaan ei ollut lukenut ennen runoteosta, joten päätimme tällä kertaa kokeilla sellaista. Etsimme sopivaa kirjaa koulun kirjastosta ja käsiimme osui mielenkiintoisen näköinen kirja ”Älä sylje minua syliisi”, jonka on kirjoittanut Maria Syvälä vuonna 2005. Kirjan kannessa on kuva, joka on epäselvä, vähän kuin ajatukset päähenkilöllä.
VastaaPoistaOlemme nyt lukeneet teosta puoleen väliin saakka. Kirja on kerrottu minäpuhujan muodossa, ajatuksia mukaillen. Teoksen kieli on molempien mielestä outoa ja hankalaa. Sanoja ripotellaan sikin sokin ja riveistä tehdään esimerkiksi rappusia tai kirjaimet laitetaan ylhäältä alas. Kirjassa oli aika synkkää ja vanhahtavaa kieltä ja melko paljon kiroilua. Oli myös kohtia missä piti itse ajatella mitä tapahtui esimerkiksi "Aamulla äiti soitti ambulanssin", eli jollekin oli käynyt jotain kamalaa. Kirjassa oli myös vertauskuvia ja symboliikkaa.
Kirjan naispäähenkilö, jonka nimeä ei tiedetä, sairastaa skitsofreniaa, mutta ei silti haudo itsemurha-ajatuksia. Hän kertoo ajatuksiaan kirjan aikana. Päähenkilöllä on yksi lapsi, jonka sanat juuri tekevät kirjan otsikon "älä sylje minua syliini". Päähenkilö saa silloin tällöin myös pään sisällä kuuluvia lapsen ääniä, jotka sanovat hänelle mitä tehdä. Mielisairaalan lääkärikin on antanut lausuntonsa, ja ei ole varmaa joutuuko päähenkilö menemään mielisairaalaan.
Kirjan loppuosalta odotamme melko tasaista lukemista, sillä aiheet, ajatukset ja aatteet vaihtelivat jo kirjan alkuosassa melko paljon. Odotamme myös, että päähenkilön nimi paljastuu kirjan aikana, sillä se olisi suuri puute kirjan juoneen.
- Sami ja Eerik
Cassandralle: Millaisia mielenterveysongelmia olet löytänyt runoista ja mitenkä ne ovat ilmenneet runoissa?
VastaaPoistaHei Sonja :) Runoissa on paljon masennusta sekä skitsofreniaa. Ne ilmenevät runoissa mm. masentuneella teemalla sekä synkillä aiheilla. Myös sanavalinnat ovat tärkeässä asemassa.
PoistaNyt olen lukenut koko runoteoksen. Aiheet eivät muuttuneet loppua kohden, sillä sama synkkä teema jatkui teoksen loppuun asti. Runossa on minäpuhuja jolla on lapsi. Hänen tautiluokituksensa on F25.2. Olisin kaivannut enemmän valonpilkahduksia synkkien runojen keskelle, mutta toisaalta yksin iltahämärässä masentavien runojen lukeminen oli mielenkiintoinen kokemus.
VastaaPoistaMielestäni runot olivat hyviä ja ne olivat tarpeeksi lyhyitä. Aiheet olivat rankkoja mutta ne saivat ajattelemaan kuinka hyvin asiat on itsellä. Voisin suositella runoteosta kaikille hieman ”syvällisemmille” ihmisille, ja varsinkin sellaisille ketä ei ala ahdistamaan helposti lukemansa. - Cassandra
Saimme nyt luettua teoksen loppuun. Runokertomus oli mielestämme melko outo. Juonesta ei saanut täysin kiinni, mutta silti joitakin asioita saimme selville esimerkiksi, että päähenkilön nimi on Tuuli. Hän todennäköisesti oli myös runon puhuja, mutta asennonvaihtoa vaikutti olevan. Asennonvaihdosta emme ole kuitenkaan varmoja, sillä runon tarinankerronta oli hieman katkoista ja epäselvää ajatusten virtaa.
VastaaPoistaTeema ja juoni muutenkin jäi edelleen vähän aukoksi, mutta saimme mielisairaalaelämän lisäksi selville, että runon teemana on tyttären ja äidin suhde. Esimerkiksi aivan viimeisillä sivuilla tytär lähettää piirustuksen äidilleen ja äiti piilottaa kirjeen tyttärelleen saarnipuun onkaloon. Päähenkilöllä on myös mielikuvitusystäviä ja ihastuksen kohteita. Päähenkilöä hoitavan lääkärin nimi on Erkki, mistä puhutaan, kun Tuuli kertoo käyneensä hakemassa Erkiltä uuden lääkkeen. Myöskin mielialalääkkeistä puhutaan kirjan aikana melko paljon. Siellä mainitaan muun muassa Diapam, mikä on mielialalääke ahdistuneisuuden ja tuskatilojen hoitoon. Kun kerrotaan, että otetaanko 5 vai 10mg tabletteja, puhutaan hyvin vahvoista aineista.
Runoteoksessa oli mielenkiintoinen sisällysluettelo, siinä oli kaikkien sivujen ensimmäinen säe. Kun sisällysluettelon luki läpi, se oli kuin tiivistetty versio kyseisestä teoksesta. Se selvitti hieman epäselväksi jäänyttä juonta.
Joillain sivuilla toistettiin jotain sanaa, esimerkiksi yhdellä sivulla nakkia, oli ensiksi nakkikeittoa ruokana mielisairaalassa ja sitten toistettiin nakki-sana melkein jokaiseen säkeeseen. Tuossa samaisessa säkeistössä kerrottiin myös paljon Tuulin tuttujen nimiä, kuten Jorma, Niina ja Helena. Näistä henkilöistä ei ole mainintaa muussa kohdassa kirjaa, joten voidaan olettaa niiden olevan hieman tuttuja ennen Tuulin sairastumista.
Lukukokemus kuitenkin oli mielestämme ihan mukava, mutta emme varmaan jatka runoteoksien lukemista. Runoa oli hankala lukea, koska se oli vaikeatajuinen ja asiat kerrottiin sekaisessa järjestyksessä. - Sami ja Eerik