Valitsin
kirjakseni novellikokoelman ”Futistarinoita”. Siihen on koottu novelleja
useilta eri kirjailijoilta. Kuten kokoelman nimestä voi päätellä, kaikki
novellit liittyvät jalkapalloon tavalla tai toisella. Kirjailijat kertovat myös
omista kokemuksistaan novelleissa. Päätin heti valita novellikokoelman, koska
en ole kovin kiinnostunut runoista. Valitsin tämän kirjan, koska olen
kiinnostunut jalkapallosta ja siinä oli kivannäköinen kansikuva.
Odotan tämän
kirjan olevan mielenkiintoinen ja hauska. Nyt olen lukenut kirjasta noin
puolet. Tähän mennessä osa novelleista on ollut melko hyviä, kun taas jotkut
ovat olleet todella tylsiä. Paras novelli minun mielestäni tähän mennessä on ollut Timo
Ernamon ”Hakri ässien tehomiehenä”. Se kertoo kirjailijan omasta nuoruuden jalkapallopelistä,
jossa hän teki kaksi omaa maalia. - Mikael
Onko kirjan loppuosa ilmennyt hauskaksi? :) -Tommi
VastaaPoistaNyt olen lukenut valitsemani kirjan ”Futistarinoita” loppuun. Suurin osa novelleista on ollut todella mielenkiintoisia ja osa hauskojakin. Jotkut novellit eivät kuitenkaan täyttäneet odotuksiani. Jokainen kokoelman novelli liittyy tavalla tai toisella jalkapalloon. Niissä kerrotaan muun muassa jalkapallokulttuurista maailmalla, tietyistä jalkapallopeleistä ja kirjailijan omista jalkapallourista. Novelleista voi huomata, että kirjailijat itse eivät olleet kovin kummoisia jalkapalloilijoita.
VastaaPoistaUseimmat kirjan novellit kertovat kirjailijan omista kokemuksista, joten suurimmassa osissa novelleista on minäkertoja. Kirjan novellit ovat pääasiassa helppolukuisia ja kirjoitettu yleiskielellä, mutta pari novellia oli kirjoitettu slangilla tai murteella. Ne olivat mielestäni hankalaa luettavaa.
Tämä novellikokoelma oli mielestäni hyvin viihdyttävä. Erityisen hyviä novelleja mielestäni olivat Tomi Kontion ”Päiväntasaajan pallot ovat kovia kuin kivi” ja Mika Wickströmin ”FC Vaihtopenkki”. Ensimmäinen kertoi kirjailijan reissusta afrikkalaiseen kylään, jossa häntä luultiin Suomen maajoukkueen pelaajaksi. Siellä hän pääsi pelaamaan jalkapalloa paikalliseen joukkueeseen. Tämä novelli kertoi mielestäni hyvin afrikkalaisesta jalkapallokulttuurista. ”FC Vaihtopenkki” kertoi kolmesta pojasta, jotka istuivat ratkaisevan pelin vaihtopenkillä. He valittivat koko ottelun ajan kuinka he olisivat pelanneet paremmin, mutta kun oma joukkue lopulta voitti pelin, tulivat vaihtopenkkiläisetkin iloisiksi. - Mikael