Ajattelin novellikokoelman olevan enemmän minun juttuni, joten kirjastosta tarttui mukaani Kari Hotakaisen Finnhits. Novellikokoelma on julkaistu vuonna 2007. Olen kuullut paljon hyvää Kari Hotakaisen tuotannosta, joten odotukset tätä novellikokoelmaa kohtaan olivat suuret. Kansi on mielenkiintoisella tavalla kuvitettu ja siitä saa humoristisen kuvan kirjan sisällöstä.
Novellikokoelman sisältämät novellit ovat erittäin lyhyitä, noin puolen sivun mittaisia. Novellit ovat hieman sekavia, enkä ole vielä muutaman luettuani löytänyt niitä yhdistävää teemaa. Nopeasti silmäiltyäni vaikuttaa, että kaikissa novelleissa on minäkertoja, jonka avulla niihin pääsee sisälle paremmin. Kieli on nykyaikaista, välillä jopa nuorekasta puhekieltä. Liiallisella kuvailulla tai kielikuvilla ei novelleja ole pilattu, vaan asiat on esitetty hyvin suorasanaisesti. - Pia
Olen nyt saanut luettua kaikki novellikokoelman novellit. Novellit olivat kaikki surullisen humoristisia ja samanlaisella negatiivisella tyylillä kirjoitettuja. Jotkut niistä olivat todella sekavia ja vaativat muutaman lukukerran. Monessa novellissa kertoja kohtaa uuden elämäntilanteen, esimerkiksi eron.
VastaaPoistaAiheina olivat tavalliset suomalaiset valitusten aiheet. Teemana voisi olla erilaiset muutosten tuomat haasteet ja niihin suhtautuminen. Miljöönä ovat suomalaiset maisemat ja nykyaika.
Novelleissa on käytetty lyhyitä, ytimekkäitä lauseita, eivätkä ne sisällä paljoakaan kuvailua. Jokainen niistä on kirjoitettu minäkertojana ja kertojan sukupuoli vaihtelee. Novelleissa on välillä puhekieltä ja ne sisältävät paljon dialogeja. Niissä esiintyvien sivuhahmojen nimet ovat usein samoja, mutta en silti löytänyt niistä yhteyksiä.
Lukunäyte: ”Suuret päätökset tehdään kauppakeskuksen tuulikaapissa perjantaina puoli viisi ja tuntemattomien kuullen. Huusit, ettet enää liity minuun. Jylhästi ilmaistu. Hetken luulin olevani yhtä merkittävä kuin Nato. Sanoit heittäväsi pois kaiken sen, mitä et enää tarvitse, minutkin. Kierrätät. Siirrät minut uusiokäyttöön. Nokkaasi pidemmälle et ajattele. En hajoa luonnossa. Päästöni ovat valtavat. Olen ehkä fossiili, mutta myös polttoaine. Kun samoilet metsissä uuden rakkaasi kanssa, ole varovainen tulen kanssa. Ja kun seuraavan kerran aukaiset kompostin luukun, ota huomioon, että kaikki muu hajoaa paitsi kanan luut. Ja minä.”
Mielestäni kirja oli ihan hauska ja novellit sopivan lyhyitä. En kuitenkaan todennäköisesti lukisi samanlaista uudestaan. - Pia