Valitsin Rakel Liehun runokokoelman Runoja 1974–1977 (WSOY, 1981). Valitsin teoksen lyhyen selailun ja takakannen lukemisen perusteella. Takakannesta teoksesta saa mielenkiintoisen kuvan ja muutaman runon luettuani arvelin teoksen olevan lukemisen arvoinen. En yleensä lue runoja, mutta ne silti kiinnostavat minua ja tämä on hyvä tilaisuus perehtyä niihin hieman paremmin.
Aloitin teoksen alusta lukemaan ja luin muutamia runoja. Nämä runot eivät olleet aivan sellaisia kuin odotin. Lähes kaikki lukemistani olivat hieman synkeitä ja jotkut jopa pelottavia. Aiheet käsittelivät rankkoja asioita, kuten kuolemaa. Jollain tavalla runot olivat kuitenkin myös kiinnostavia ja odotan innolla mitä teoksen loppuosa tuo tullessaan. – Milja
Nyt teos on luettu kokonaan. Olen hieman pettynyt, sillä odotin hieman erilaisia runoja. Lähes kaikki runoista olivat synkeitä, surumielisiä tai jotenkin todella omituisia. Joidenkin runojen kohdalla liika eläytyminen runoon oli pelottavaa ja sai oman mielen haikeaksi. Kuolema aiheisia runoja oli paljon ja Liehun kuvailu ei ole pelokasta, vaan hän puhuu kuolemasta arkisena, väistämättömänä asiana, levollisella sävyllä ja se on mielestäni pelottavaa, mutta jollain tavalla kiehtovaa ja kaunista. Esimerkki tällaisesta kuvailusta voisi ilmetä säkeissä: ”Jokaisen meidän on lähdettävä täältä. Ei siinä saa / olla surua. / Tämä käsikin on kerran multaa, mullasta nouseva / hiljainen kukka.” Onneksi mukaan mahtui myös kevyempiä runoja, kuitenkin hyvin syvällisistä aiheista. Rakkautta käsitteleviä runoja on hieman, kuvailu on kaunista ja kielestä voi huomata puhujan olevan jo hieman vanhempi ja kypsempi nainen: ”Sinulla on jo avaruuden hopeaa ohimoillasi. / Mutta suusi on yhtä vahva, / yhtä kuuma. / Minä rakastan sinua.”
VastaaPoistaRunokokoelman runot ovat kaikki moderneja, eivätkä ne noudata mitään vakiintuneita runomittoja. Runoista löytyy jonkin verran toistoa, onomatopoeettisia ilmauksia, vertauksia, metaforia ja personifikaatioita, jotka toivat runoihin mukavaa elävyyttä ja monipuolisuutta. Kaikki runot olivat hyvin yksilöllisiä, vaikka aiheet olivatkin suurimmalta osalta samoja. Osa runoista oli todella lyhyitä ja osa monta sivua pitkiä. Runojen asettelu herätti huomiota. Jotkut lyhyet runot olivat kirjoitettu hyvin pienellä fontilla ja suuri tyhjä tila ihmetytti. Runoissa käytettiin paljon välimerkkejä, jotka pysäyttivät hetkeksi miettimään sanoja tarkemmin. Runoissa käytetään keskeislyriikkaa eli minäpuhujaa ja kuulija on yleensä sinä tai kuulijaa ei ole määritetty.
Vaikka osa runoista ovatkin hieman pettymys, olen silti iloinen luettuani tämän kokoelman. Kuoleman ja muiden kovin syvällisten ja surullisten aiheiden pelottavuus voi johtua siitä, että Liehun näkemys maailmasta vaikuttaa todella kypsältä ja aikuiselta ja itse olen vasta hyvin nuori. Tämän takia myös joidenkin aiheiden käsittely oli omituista ja vaikeaa. Kokoelma kokonaisuudessaan oli mielenkiintoinen kokemus, joka herätti paljon hyviä sekä huonojakin tunteita ja vei minut ulos omalta mukavuusalueeltani. Lukukokemus oli opettavainen ja erilainen. - Milja