Valitsin Ilpo Tiihosen kirjoittaman Jees ketsuppia -runokokoelman (1999), jonka kansi näyttää viihdyttävältä, mikä oli yksi syy siihen miksi
valitsin kirjan. Kokoelma on myös suunnattu lapsille ja nuorille, mikä tekee
runojen tulkitsemisen helpommaksi. Runoja on silti aika hankala ymmärtää ja
välillä runot menevät kokonaan ohi. Runoja on monenlaisia. Kokoelmasta löytyy
AABB-, ABAB- ja ABBA-rakenteisia loppusointurakenteita.
Päällimmäisenä mielessä on silti, että
runoja on hauska lukea, koska ne ovat lyhyitä ja vaihtuvat uusiin eli
pitkästymisen tunnetta ei synny. Odotan innolla, että pääsen jatkamaan runojen
lukua. - Matias
Mikä on teoksen teema? Mistä runot kertovat?
VastaaPoistaMinkälainen tuo kyseinen kansi oli, ja kuinka pitkiä runot aikalailla ovat?
VastaaPoistaPäätin edellisen blogikirjoituksen kertomalla että jään odottamaan, että pääsen lukemaan runot loppuun, sillä ne saavat minut iloiseksi ja niihin on kiva päästä käsiksi. Tämä ajatus ei muuttunut ollenkaan kokoelman loppumetreilläkään. Löysin uuden lempirunoni, jonka nimi on Piipaat sulle. Runo on hauska ja siinä on hauskat loppusoinnut sekä riimit. Sain kysymyksiä edellisen blogin alle runojen pituuksista ja ne ovat maksimissaan viisi säkeistöä pitkiä, mutta viimeinen runo yllättää olemalla 38 säkeistön huikean pitkä runo. Tämän runon lukeminen oli pitkästyttävää ja se oli vähän tylsä loppu kokoelmalle. – Matias
VastaaPoista