Täällä kaukana

Luin Tuomas Anhavan kääntämän japanilaisen runokokoelman "Täällä kaukana" (1975). Se koostuu yli neljänkymmenen eri runoilijan runoista. Runoissa yhteistä oli se, että niissä kaivattiin jotakuta toista ihmistä.

Valitsemassani runokokoelmassa ei ollut sellaista takakannen tekstiä, joka olisi avannut kirjan sisältöä. Kansi ei vaikuttanut mielenkiintoiselta. Valitsin kuitenkin tämän teoksen, sillä sen nimi "Täällä kaukana" viittasi jonnekin uuteen paikkaan, josta ehkä saisi jotain uutta tietoa. Vaikka kannessa oleva kuva ei herättänytkään minussa kiinnostusta, se oli mielestäni hyvin onnistunut. Kannen kuvassa on vuoren huippu, jonka liitin teoksen nimeen, sillä yleensä vuoristoiden huippujen ajatellaan olevan jossakin korkealla ja kaukana. Lisäksi kannen valkoisella pohjalla oleva punainen ympyrä, jossa vuoren huippu sijaitsee, kuvaa ikään kuin Japanin lippua, joka taas viittaa paikkaan, josta runot ovat peräisin. Kannessa on myös musta epämääräinen piirustus, joka saattaisi kuvata ehkä lehdetöntä puun oksaa. 

Luin koko teoksen kertaheitolla. Runoja yhdistää se, että ne ovat kaikki tavallaan surumielisiä. Niissä on kaipaus johonkin hetkeen tai ihmiseen. Runot ovat jotenkin herkkiä ja koskettavia. Monissa runoissa yhteistä on myös luontoon liittyvät asiat kuten ilta/yö, kuu, vuoristo, syksy, linnut ja puut. Osa runoista viittaa rakastetun ja osa ehkä vain toisen ihmisen kaipaukseen. Esimerkiksi rakkauteen viittaavasta runosta otin Izumi Shikibun kirjoittaman runon, joka kuuluu näin: "Kaipuu on, rakas, / tuhanneksi pirstonut / tämän sydämen. / Mutta yksikään siru / ei ole mennyt hukkaan." Runo on lähes kokonaan personifikaatioista muodostunut, koska ei puhujan sydän todellisuudessa ole hajonnut tuhansiksi siruiksi. Runon puhuja haluaa vain kielikuvien avulla kertoa miten raskaalta tuntuu menettää joku itselle hyvin rakas ihminen. Tulkitsin runon sanat "Mutta yksikään siru ei ole mennyt hukkaan" siten, että puhuja ei sure turhasta. Hän haluaa ikään kuin sanoa, että yksikään vuodatettu kyynel ei ole ollut merkityksetön sen rinnalla miten rakkaan ihmisen hän on menettänyt. - Helmi