Heidi Liehun runokokoelmassa ”Keskiyön
enkelit” (WSOY, 1996) puhutaan rohkeasti synkistä sekä
filosofisista ajatuksista. Valitsin kyseisen runokokoelman, koska se herätti
huomioni omalla tavallaan melko erikoisilla kansillaan. Ne ovat simppelin
väriset, mutta silti mielenkiintoiset. Aloitin lukemaan runokokoelmaa samana
päivänä ja pääsin hyvin vauhtiin.
Olen nyt lukenut kirjaa noin puoleen
väliin, ja pakko myöntää, että runot ovat mielenkiintoisia. Keskiyön enkelit -teoksessa runot ovat moderneja runoja, eikä niissä esiinny loppusointuja lainkaan. Runojen aiheet yllättävät. Ne kertovat synkistä asioista, kuten
kuolemasta, surusta ja menetyksestä, mutta myös avaruudesta sekä filosofiasta.
Runojen teemat vaihtelevat, joten niitä ei ollut tylsä lukea.
Odotan innolla, ovatko runot loppuun
saakka samaa aihepiiriä, vai nouseeko sieltä vielä lisää uusia teemoja. - Verna
Runokokoelma ”Keskiyön enkelit” oli ytimekkäästi sanottuna mielenkiintoinen, moderni sekä erilainen. Olen ennen lukenut runoja, mutta en koskaan näin uudenlaisia runoja. Tässä teoksessa runot oli sijoitettu suurille valkoisille sivuille pieniin säkeisiin, jolloin sivun alareunaan tai muualle jäi usein tyhjää. Joskus yksittäiset sanat olivat jopa yksin omina riveinään. Eli huomiota herätti ulkomuoto sekä tekstin sommittelu sivuille.
VastaaPoistaRunoissa esiintyi paljon vieraita sanoja liittyen avaruustieteeseen ja filosofiaan. Teksti oli kirjoitettu kirjakielellä. Runoja oli osittain vaikea lukea niiden monimutkaisuuden ja monimuotoisuuden vuoksi. Runoissa käytettiin paljon symboliikkaa sekä vertauskuvia.
Kyseinen runokokoelma oli ytimekkäästi mielenkiintoinen, moderni ja ajatuksia herättävä. En ollut ennen lukenut samantyylisiä runoja, joten tämä edusti ensimmäisenä tyylilajiaan hyvin. - Verna