Maailmankaikkeuden mestarilyriikkaa

Istahdan nojatuoliini, siirrän lämpimän kupillisen kahvia lähemmäksi, avaan Maunu Niinistön valikoiman runokokoelman, Maailmankaikkeuden mestarilyriikkaa, ja aloitan intensiivisen lukemisen. Pikaisella silmäyksellä huomaan kokoelman olevan vuodelta 1967, ja se on painettu Porvoossa Werner Söderström OY:n kirjapainossa tuona samaisena vuotena. Kannet ovat vihreät ja etukannessa on muutamia pikkukuvia sopivasti aseteltuna otsikon ympärille, huomaan kirjan olevan vanha. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, mitä kirja pitäisi sisällään.

Kirja oli jotain muuta, kuin mitä odotin. Olin valinnut ensimmäisen runokokoelman, mikä käsiini sattui osumaan. En kuitenkaan katunut sitä, sillä kyseinen kokoelma vain poikkesi tavallisesta. Kokoelma sisälsi runoja kuuluisilta runoilijoilta kaikkialta maailmaa ja mukana oli mm. William Shakespeare, Edgar Allan Poe ja Walt Whitman. Suuri osa runoista oli käännetty suomen kielelle, mutta seassa oli myös englannin-, ranskan-, ruotsin- ja saksankielisiä runoja. Alkusanoissa mainittiin, ettei kaikkia ole käännetty suomeksi, sillä se joko olisi liian vaikeaa ja/tai runo menettäisi alkuperäisen merkityksensä.

Viimeisen sivun kaartuessa vasemmalle jäin kaipaamaan lisää. Runoja oli jokaisen makuun ja voin hyvillä mielin suositella kaikille luettavaksi tätä kyseistä kokoelmaa. Vaikka välillä oli vaikeuksia ymmärtää jotain runoa, pystyi aina siirtymään seuraavaan, valinnanvaraa riitti. Runot olivat kaikki erilaisia ja tarkkaan valikoituja, sekä hyvin käännettyjä. Välillä kokoelmassa saattoi olla sama runo kahdella kielellä, joten pystyin lukijana helposti vertailemaan versioiden erilaisuutta, mitä kyllä harvoin oli. Kääntäjät ovat olleet taitavia ja onnistuneet tuomaan erilaiset sanaleikit ehjinä mukaan, eikä runon merkitys ole päässyt katoamaan. - Aleksi