Valitsin luettavakseni useiden eri kirjoittajien tuottaman
novellikokoelman ”Fc Kynä: Futistarinoita” (2006). Myös urheilu ja jalkapallo
kiinnostavat minua, joten valinta oli minulle helppo. Tiesin alusta lähtien,
että tulen valitsemaan novellikokoelman, sillä runojen lukeminen ei kiinnosta
minua pätkääkään. Lisäksi yritin etsiä mahdollisimman kiinnostavaa kokoelmaa,
joten kun sain käteeni urheiluaiheisen teoksen, valinta oli välittömästi tehty.
Teoksessa
on ollut useita mielenkiintoisia tekstejä, joista ehkä mielenkiintoisin on
kokonaan stadin slangilla kirjoitettu. On ollut mielenkiintoista lukea
erilaisia jalkapallotarinoita erilaisista näkökulmista. Oli myös kiinnostavaa
lukea kuvailua isän ja pienen pojan reissusta jalkapallopeliin. Kirjan kansikuva on
mielenkiintoinen ja mukavannäköinen. Se kuvastaa jalkapallokenttää ja se sai
minut syttymään. - Kristian
Olen nyt lukenut novellikokoelmani ”Futistarinoita” loppuun. Novellikokoelma oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Kokoelmassa oli monia mielenkiintoisia näkökulmia eri asioihin, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan niitä. Hyvä esimerkki tällaisesta on Hannu Raittilan kirjoittama novelli ” Faijalla viiraa”. Siinä hän kertoo omasta nuoruudestaan ja siitä kuinka hän löysi jalkapallon ja urheilun uudestaan vasta yli 40-vuotiaana omien lastensa kautta. Novelli sai minut miettimään omien vanhempieni nuoruutta ja nykyistä liikkumista ja urheilua. Sen takia se oli mielestäni kokoelman paras novelli.
VastaaPoistaKokoelmassa oli myös muita mielenkiintoisia näkökulmia jalkapalloiluun, joissa päähenkilöön tai henkilöihin on helppo samaistua. Toinen novelli, joka oli mielestäni erityisen hyvä on juuri tällainen. Se kertoo noin nuorten poikien, todennäköisesti 10–12 vuotiaiden ensimmäisestä pelistä ulkomaalaista joukkuetta vastaan. Koko joukkue on innoissaan pelistä, mutta ennen pelin alkua valmentaja kertoo jättävänsä 3 ulos pelaavasta kokoonpanosta. Päähenkilö ei aluksi ymmärrä heidän harmistustaan, mutta novellin lopussa ymmärtää, kun näkee erään näistä pojista itkevän matkalla kotiin. Tilannetta kuvaillaan mielestäni upeasti ”Kentältä lähtiessäni näin, että Jereä itketti. Minä näin sen koska olen poika, ja tiedän, milloin poikaa itkettää. Valmentaja ei sitä nähnyt, varmaan siksi, koska hän ei ole enää poika”.
Kokonaisuutena teos oli erittäin hyvä, sillä sen novellit sisälsivät paljon erilaisia symboleita ja näkökulmia eri asioihin. Muun muassa lapsien kautta on kerrottu paljon tarinoita. Teoksessa ei ole käytetty kauheasti symboleita, mutta esimerkiksi lapset voivat symboloida tietynlaista toivoa ja viattomuutta, minkä huomaa joistakin teksteistä. Suosittelen teosta kaikille jotka ovat vähänkään kiinnostuneita urheilusta. - Kristian