Valitsin runokokoelmakseni Heidi Liehun ”Keskiyön enkelit”
(1996). Runokokoelma on julkaistu vuonna 1996 ja sen kustantajana toimi WSOY.
Heti kun saimme tehtäväksi lukea novelli- tai runokokoelman tiesin, että
valitsisin runokokoelman. Yleensä novellit ovat yleisempiä lukuvalintoja joten
runot tuntuivat antavan juuri oikean verran haastetta. Muutenkin runojen
tulkinta on paljon mielenkiintoisempaa.
Kansi on yksinkertainen ja kaksivärinen. Pienet
yksityiskohdat tuovat siihen vähän räväkkyyttä. Tähän mennessä runot ovat olleet helppolukuisia ja sopivan
pituisia. Mielestäni ne saavat vivahdetta uskosta ja Kristuksesta. Siitä
kokoelman nimikin varmaan tulee. - Mira
Nyt kirjaa enemmän luettuani huomasin, että runot ovat moderneja ja niissä on todella paljon toistoa. Sana enkeli esiintyy oikeastaan kaikissa runoissa useampaankin kertaan, myös sen takia, että se on runojen keskeisin asia. Kieli on kirjakieltä ja vaikka runoissa onkin välillä käytetty erikoisia sanoja, niin teksti on kokonaisuudessaan helposti luettavaa. Kirja on jaettu viiteen eri osioon, jotka kaikki käsittelevät eri asioita. Kirjan yhtenä keskeisenä asiana ovat enkelit, ja runot alkavat sillä, kun enkeli on pudonnut taivaasta ja joutunut maahan. Välillä käydään kaukana menneisyydessä, maan syntymishetkissä, mutta muuten runot ovat preesenssissä. - Mira
VastaaPoista