Lumen varjossa

Valitsin luettavakseni Sinikka Svärdin runokokoelman ”Lumen valossa” (2006). Valitsin teoksen melkein kokonaan kannen perusteella, koska se näytti kiinnostavalta enkä ollut runokokoelmia aikaisemmin lukenut, niin en osannut runoja selaamalla päättää. Ajattelen kirjan sisältävän iloisia talviaiheisia runoja kannen valoisasta mökistä keskellä lumista metsää päätellen.

Olen päässyt nyt vähän yli puolen välin ja olen huomannut, että runot ovat olleet yllättävän haikeita, koska odotin kumminkin iloisempia runoja. Kielikuvia on käytetty aika paljon runoissa, esimerkiksi ”Lumen valossa, / paljaassa ja viiltävässä, / minä muistelen toisenlaista valoa, / lämmintä ja lempeää.” Toisenlainen valo tässä runossa voisi symboloida henkilöä, jota runossa kaivataan.

Kirjan luettuani voin sanoa, että suurin osa runoista on surullisia. Paljon on runoja, joissa kielikuvallisesti kerrotaan kaipuusta ja murtuneista sydämistä. Kirjassa kuitenkin on myös muunlaisia runoja. Yleensä kirjan runot ovat noin 15 säkeen pituisia. Runoissa yleistä on myös loppusointujen ja toistojen käyttö. Itse pidän enemmän loppusointuisista runoista kuin moderneista runoista. - Mikko