Kun saimme valita kirjan novellikokoelman tai runokokoelman väliltä, päätin heti ottaa novellikokoelman, koska ne kiinnostavat minua enemmän. Novellikokoelman nimi on Avainnovelleja 1900-luvulta. Sen on toimittanut Anne Helttunen ja Tuula Uusi-Hallila vuonna 1999. Takakannessa kerrotaan sen sisältävän 21 eurooppalaista ja amerikkalaista novellia. Kokoelmassa on myös muutama suomalainen novelli.
Päätin ottaa tämän novellikokoelman muutamasta vaihtoehdosta, koska se kuulosti mielenkiintoisimmalta. Novellit kertovat länsimaisen ihmisen elämästä yleisesti. Kokoelman kansikuva on aika omituinen. Siitä puolet on taivasta ja toisessa puolikkaassa näkyy kerrostalo. Kuva on täynnä miehiä, jotka leijailevat ilmassa. Kansi ei hirveästi herätä kiinnostusta, koska se on niin erikoinen.
Olen lukenut muutaman novellin, jotkut niistä ovat järkeviä ja ihan hyviäkin, mutta jotkut ovat todella erikoisia, eikä hirveän ymmärrettäviä. Toivon, että loput novellit ovat hyvää luettavaa. - Noora
Suositteletko tätä novellikokoelmaa luettavaksi ja oliko novellit mukaansatempaisevia?
VastaaPoista- helmi
Luettuani novellikokoelman huomasin monissa novelleissa yhtäläisyyksiä. Vaikka jotkut novellit eivät todellakaan olleet helposti ymmärrettäviä, kokonaisuutena novellikokoelma menetteli. Oikeasti mukaansatempaavia ja hyviä novelleja oli muutama, ja vaikka kaikissa novelleissa oli aukkoja, varsinkin mielenkiintoisten novellien aukot pystyi hyvin tulkitsemaan itse. Erikoisempien novellien etenkin loppuratkaisut olivat niin omituisia, että jouduin miettimään niitä kauan, että ymmärsin edes osan ratkaisusta.
VastaaPoistaYksi novelleja yhdistävä tekijä oli se, että kaikissa novelleissa oli paljon kerrontaa, ja keskustelu oli jätetty vähemmälle. Muutamaan novelliin dialogeja olisi kaivannut, mutta suurimmassa osassa kerronnalla oli saatu novelli kuulostamaan hyvältä. Toki dialogeja oli lähes joka novellissa, mutta suurin osa novelleista oli kerrontaa.
Kirjan takakannessa lukee, että novelleissa kerrotaan ihmisten elämästä ja elämän päättymisestä. Kun mietin mitä yhteistä novelleilla on, tajusin, että nämä kaikki novellithan kertovat aivan tavallisesta elämästä! Mielestäni oli mukava lukea novelleja, joihin pystyi samaistua ja joiden tapahtumia voi kuvitella myös omalle kohdalle. Novelleissa ihmisillä oli samanlaisia huolia ja murheita ja he suhtautuivat niihin samoin kuin oikeassa elämässä.
Koska novellikokoelman nimi on Avainnovelleja 1900-luvulta, jotkut novelleista ovat jopa 80 vuotta vanhoja. Tämän pystyin huomaamaan novellien kuvailusta. Esimerkiksi jotkin huonekalut ja monet muutkin esineet, talot ja ajoneuvot kuulostivat vanhanaikaisilta. Myöskin ihmisten elintavat olivat erilaisia verrattuna nykypäivään. Elintapojen erilaisuuteen voi toki vaikuttaa erilainen kulttuuri, mutta joissakin tapauksissa huomasin selvän eron.
Viimeksi kerroin toivovani, että loput novellit olisivat hyviä. Nyt voin sanoa, että vaikka kirja ei minussa suurempia tunteita herättänyt eikä novellit aina olleet todella hyviä, ei se kuitenkaan onneksi ollut suuri pettymys. En välttämättä suosittelisi juuri tätä novellikokoelmaa ensimmäisenä, mutta yleisesti kirja oli ihan hyvää luettavaa. - Noora