julkaistu vuonna 2010 ja kustannusosakeyhtiönä toimii Otava.
Kirjan kannet näyttävät mielenkiintoisilta ja odotan, että kirja on
hauska. Valitsin tämän kirjan, koska se oli sopivan pituinen, näytti
mielenkiintoiselta ja löytyi kirjalistasta.
Kirjan kertoja on minäkertoja ja luulen, että kirjailija Petri Tamminen
puhuu kirjassa itsestään ja se kuvaa hänen elämäänsä.
Takakansiteksissäkin sanotaan näin: “Kun kirjailija paljastaa
kainostelematta häpeäpilkkunsa, syntyy tragikoomisia ja tosia
tarinoita.” Petri Tammisen hahmoja on kuvailtu kansissa myös seuraavasti: “Petri Tammisen
hahmot ovat hellyttäviä, pohjattoman inhimillisiä.”
Kirja on mielestäni melko nopealukuista ja aiheet hyppivät laidasta
laitaan. Kappaleet ovat lyhyitä ja helppolukuisia, vaikka joitain
asioita on vaikeaa ymmärtää, kun ne käsittelevät enimmäkseen miesten
elämää. - Lotta
Saimme tehtäväksi lukea koulussa novelli- tai runokirjan. Valitsin Petri Tammisen kirjoittaman novellin ”Muita hyviä ominaisuuksia”. Tiesin heti, että valitsen novellit, koska en tykkää lukea runoja. Petri Tamminen ei ole minulle ennestään tuttu kirjailija, joten kirjailijasta minulla ei ole mitään mielipidettä. Novelliteoksen valitsin äidinkielen kirjasta.
VastaaPoistaEnsimmäiset 20 sivua luettuani huomasin, että novelleissa on minäkertoja. Novellien kappaleet ovat lyhyitä ja siksi nopealukuisia. Kirjaa lukiessani tuli tunne, että kertookohan kirjailija itsestään novellissa. Aivan novellin alussa hän puhuu esikoisteoksesta ja takakannessakin on teksti ”Kun kirjailija paljastaa kainostelematta häpeäpilkkunsa, syntyy tragikoomisia ja tosia tarinoita.” Novellissa, ainakin alussa, aiheet hyppivät asiasta toiseen ja välillä täytyi miettiä missä mennään, kertooko henkilö kirjoittamastaan kirjasta vai itsestänsä. - Inka
Hyvä ja perusteleva teksti, joka kertoo kirjan perustietoja!:) Ovatko novellit helppolukuisia, selkeitä ja mieluista luettavaa? Käsittelevätkö novellit samoja aiheita? -Vilja
VastaaPoistaSaimme tehtäväksemme lukea joko novelli- tai runokokoelman, joten lähdin täysin avarin mielin kohti kirjastoa. Katsoin oppikirjasta muutamia esimerkkinovelleja joita voisi lukea ja yksi kirjailija kuulosti korvaani tutulta ja päädyin sitten hänen kirjoittamaansa novellikokoelmaan eli valitsin luettavakseni Petri Tammisen ”Muita hyviä ominaisuuksia” (2010).
VastaaPoistaKansikuva on pääosin sininen huomioimatta itse kirjailijan nimeä, joka on kirjoitettu keltaisella ja novellin nimi taas valkoisella. Takakansiteksti on todella lyhyt eikä siitä saa oikein mitään irti.
Parikymmentä sivua luettuani huomasin, että novellissa kerronta oli minä-muodossa ja teksti kuulosti siltä, että se on kirjoitettu kirjailijan tai jonkun muun omasta elämästä. - Mia
Minä sain nyt luettua Petri Tammisen kirjoittaman kirjan “Muita hyviä ominaisuuksia” (2010).
VastaaPoistaKirjan kannet vastaavat hyvin sisältöään ja ovat miehekkäät, kuten tekstikin. Takakannessa on tekstiä vain muutama virke. Etukannen taustalla on kuva miehestä kädet puuskassa. Mielestäni se symboloi miehen kyllästymistä siihen, että ei riitä kenellekkään isänä tai esimerkiksi ruoanlaittajana. Hän ei siis tunne itseään tarpeeksi mieheksi.
Symboliikkaa löytyy myös tekstistä. Siinä verrataan hevosta ihmiseen. “Myös ryhmäkuvan hevonen saattaa liittyä sosiaalisiin paineisiin. Pelkään sukujuhlia, tunnen itseni kömpelöksi ja riittämättömäksi”, ihmisen kömpelyyttä verrataan hevosen kömpelyyteen.
Tekstit eivät liity toisiinsa ja käsittelevät hyvin erilaisia asioita. Kirjassa Tamminen ei pidä itseään tarpeeksi miehenä, kun vertailee itseänsä muihin, kuten kylän toisiin miehiin.
Omasta mielestäni kirja ei ollut erityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Suosittelen kirjan lukemista ihmisille, jotka tykkäävät kommelluksista sekä lyhyistä kirjoista. – Lotta
Lukiessani kokoelmaa mielestäni novellit käsittelivät aiheita yksinäisyydestä, ujoudesta, miehekkyydestä tai ainakin suomalaisen miehen sielunmaisemasta. Mielestäni novellikokoelman keskeisin aihe on kuitenkin juuri se välillä koominenkin suomalaismiesten ajattelumaailma.
VastaaPoistaNovellit olivat sopivan lyhyitä, teksti on sujuvaa ja miellyttävää. Välillä tarinat tuntuivat niin aidoilta, että se sai minut ajattelemaan peilaako kirjailija tapahtumia omasta elämästään ja onko hän itse hiljainen, ehkä ujo tai sellainen mies, joka ei halua tulla niin sanotusti huomatuksi.
Seuraavassa teksti pätkässä tulee selvästi esiin kertojan epävarmuus, joka selvästi esiintyy useilla eri tavoilla kokoelman muissa novelleissa.
"Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruuanlaittajana, en kirjallisuudentuntijana. Kun luen, lakkaan miettimästä riittämistä. Lukemisen armo. Ulkomaailmassa tästä armosta ei ole mitään apua. Miesten maailmassa siitä on haittaa. Koulun aamuhartaudessa pelotti, että karjaisen kesken virrenveisuun PERKELE SAATANA; kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee: OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA? Niin lähellä on tuho täällä, niin lyhyt on askel suojatien reunasta rekkojen alle."
Kokoelmassa esiintyvät henkilöt ovat usein yksinäisiä tai ujoja. Arkipäiväiset sosiaaliset tapaamiset ovat heille liian vaikeita ja he käyvät tapahtumia joihin joutuvat oman pään sisällä läpi. Henkilöt joutuvat novelleissa kohtaamaan, jonkunlaisia sosiaalisia kanssakäymisiä, jotka tuottavat heille usein ongelmia ujouden takia. - Mia
Sain nyt luettua Petri Tammisen ”Muita hyviä ominaisuuksia” -novellikokoelman. Sanoin aikaisemmassa tekstissä, että novellien kappaleet ovat lyhyitä ja nopealukuisia. Kappaleiden lyhyys ja nopealukuisuus jatkui koko kirjan ajan. Mitä enemmän kirjaa luki, sitä enemmän tuli tunne, että kirjailija kertoisi itsestänsä ja hänen kommelluksistansa. Novellikokoelman kannet kuvaavat hyvin novelleita. Molemmista ilmenee se, että mies on kyllästynyt siihen, ettei ns. ole hyvä missään. Kirja oli omasta mielestäni aika epäselvä alusta loppuun asti.
VastaaPoistaKirjassa oli sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli se, että kirja oli lyhyt ja siinä oli myös huumoria. Huonoa taas oli epäselvyys. - Inka