Runoja vai novelleja? Kysymys pyöri päässäni pitkään ennen kuin päädyin valitsemaan James Francon novellikokoelman nimeltä Palo Alto (2010). Mukavuudenhaluisena ja laiskana lukijana runot kuulostivat aivan liian monimutkaisilta ja enemmän työtä vaativilta, joten järkeenkäyvää oli valita novellit. Itse kirjan valitseminen oli taas iso kysymysmerkki. Novellit eivät olleet entuudestaan tuttuja, joten netistä etsiminen tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Sieltä pomppasi esiin kirja nimeltään Palo Alto. Kirjan nimi tuntui kummalliselta, joten päädyin googlailemaan mitä se voisi tarkoittaa. Netistä selvisi, että Palo Alto on kaupunki Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Päättelin, että kirjan tapahtumat tulisivat liittymään jotenkin kyseiseen kaupunkiin. Itse kirjan kansi vaikutti kiinnostavalta, mutta ei paljastanut lainkaan mitä kirja tulisi pitämään sisällään.
Kirjan kantta ja sisältöä tutkiessani en osannut aavistaa millainen itse kirja tulisi olemaan. Luettuani kirjassa olleet lehtiarvostelut kiinnostukseni kirjaa kohtaan lisääntyi huomattavasti, ja pian olinkin jo lukemassa kirjaa. Tällä hetkellä olen ehtinyt lukea kirjan kolme novellia. Novellit ovat koskeneet nuoruutta ja sen sisältämiä suuria tunteita. Kirja on tähän asti ollut synkkä ja jokaisessa novellissa on ollut jotakin kuolemaan liittyvää. En ole ennen lukenut synkkiä ja kuolemaa koskevia kirjoja, joten tämä on uusi kokemus, vaikka itsessään novellien aiheet eivät ole välttämättä kaikista mieluisimpia. – Tiia
Eilen käänsin viimeisen sivun Palo Alto -kirjasta. Pakko myöntää, että lukukokemus oli erilainen kuin yleensä. Tutut ilon ja onnen kyyneleet olivat muuttuneet surun ja epätoivon kyyneleisiin. Käsiä ei koristanut enää vihkisormukset vaan sormet, jotka laskivat menneiden petikumppanien määrää. James Francon tarkoitus oli selvästi kertoa nuoruudesta eri tavalla kuin kirjailijoilla on yleensä tapana kertoa, kaunistelematta. Kirjailija James Franco on itse näyttelijä. Kirjasta on tehty elokuva, jossa itse Franco on mukana näyttelijänä.
VastaaPoistaJames Francon novellit seikkailivat kaupungissa nimeltä Palo Alto. Kertojana esiintyi minäkertoja. Kertojat olivat poikia, paria novellia lukuun ottamatta. Novellien eri kertojat tunsivat toisensa aina jollakin tapaan. Novellit olivat tyyliltään synkkiä, ja ne sisälsivät lähes jokaisen tunteen mitä ihminen voi tuntea. On tyttö, joka rakastuu opettajaansa. Poika, joka haluaa tappaa kiusaajansa. Kirja sisältää paljon juomista, pilven polttoa, tappeluita, seksiä ja bileitä. Kirjan nuoret ovat vastuuttomia teinejä, jotka lähtevät mukaan kavereiden älyttömiin ideoihin ajattelematta sen enempää tekojen seurauksia.
Novellien aiheina oli nuoruus ja sen mukana tuomat vaarat. Alkoholi esiintyi lähes joka novellissa, mikä liittyi moniin riitoihin niin ystävien kuin vihamiesten kesken. Päihtyneenä ajaminen johti väärällä kaistalla ajamiseen ja kolareihin. Alkoholi esiintyi myös lukuisissa bileissä nuorten kesken. Vanhempien selän takana tehtiin lukuisia kiellettyjä asioita, eikä vanhemmilla ollut mitään aavistusta mitä heidän pieni ”kullannuppunsa” puuhasi. Kirjassa esiintyvät tytöt etsivät sitä ”oikeaa”, kun taas pojat keskittyivät enemmänkin ongelmien hankkimiseen. Kirjassa ei ollut mitään syvempää teemaa, mikä oli luultavasti Francon tarkoituskin. Tarkoituksena oli kuvata nuorten elämää ja näyttää kuinka ”hullua” se voi parhaassa tapauksessa olla.
Lähdin lukemaan kirjaa ilman suurempia odotuksia, mutta lukukokemuksena kirja ei tuottanut pettymystä. Kirja oli luonteeltaan melko synkkä, mutta pidin siitä kovasti. Kirjaa suosittelisin etenkin pojille. Uskon, että kirjan aiheet ja tunnelma voisi olla poikien mieleen, mutta en väitä, että se ei sopisi tytöillekin. – Tiia