keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Käppyräinen

Löysin kotini kirjahyllystä Lauri Viidan runokokoelman ”Käppyräinen”. Kirjan painos on vuodelta 1954, ja se alkoi kiinnostaa minua. Isäni mukaan kirja on isovanhempieni nuoruudesta ja silloin runokokoelmia luettiin arkipäiväisesti. Muistin kuulleeni Lauri Viidan nimen yläasteella kirjailijaesitelmiä kuunnellessa. Päätin alkaa lukemaan ensimmäistä kertaa elämässäni runokokoelmaa.

Alku alkaa nopeasti ja huomaan heti samoja asioita runoissa. Viidan maailmankuva näkyy niissä selvästi sekä sen ajan ajatusmallit. Runoissa käsitellään paljon luontoa ja eläimiä, varsinkin lintuja on useassa runossa. Myös 1900-luvun puolivälin suositut ammatit, kuten kirvesmies ja suutari, vierailevat runoissa. 

Odotan runokokoelmalta uusia ajatuksia. En ole koskaan aiemmin lukenut runokokoelmaa, joten toivon tämän olevan mieluinen kokemus. Alkupään runot tuntuivat ainakin erittäin helppolukuisilta, mikä helpottaa lukemistani huomattavasti. - Matilda

1 kommentti:

  1. Nyt sain luettua koko runokokoelman. Lukeminen oli yllättävän mukavaa ja vaivatonta. Jotkut runot ovat vaikeita ymmärtää niiden lyhyyden tai muun seikan takia. Lauri Viita leikittelee suurimmissa osissa runoissa riimeillä, jotka sointuvat mukavasti suussa lukiessani tekstiä. Joissakin runoissa Viita johtaa sanoja mielenkiintoisesti toisistaan, kuten runon ”Metamorfoosi” toisessa säkeistössä näin: ”Mokomankin ristin / listin, pannuun pistin / söin sen optimistin.”

    Joistakin runoista en saanut mitään selvää, mitä Viita oli niillä halunnut kertoa. Voi olla, ettei hän ole kyseistä runoa tekiessään edes ajatellut mitään sen syvällisempiä. Tai sitten hänellä on siinä jokin oma ajatus, mikä aukeaa vain tietynlaisille ihmisille. Varsinkin loppupään runoissa Viita alkoi käsittelemään paljon uskonnollisia asioita. Samalla myös runojen pituudet kasvoivat. Niistä saa kuvan, että hän ei ole varma suuntautumisestaan vaan käsittelee asiaa vahvasti mielessään, mihin uskoo ja mihin ei. ”Käppyräinen”-runokokoelmassa on runo nimeltä ”Uskonko”, joka menee näin: ”Rukoilenko? / Enkö minä koskaan rukoile? / Olenko kristitty? / Pelkäänkö? / Rakastanko? / Mitä minä ajattelen lapsikasteesta? / Uskonko ruumiin ylösnousemukseen? / Entä iankaikkisen elämän? / Ja uskonko, uskonko? / Uskonko? / Voi Jeesus, pitääkö minun kaikki tietää?” - Matilda

    VastaaPoista