Sulle laulan...

Lähtiessäni valitsemaan runo- tai novellikokoelmaa, valinnalleni oli selvät kriteerit. Nyt kun pitkästä aikaa piti pureutua jälleen kirjallisuuden maailmaan, päätin ottaa tilanteesta vaarin ja lähteä kohti suomalaisen kirjallisuuden sitä osa-aluetta, johon en ole vielä pintaraapaisua syvemmin tutustunut.

Valitsin siis novellien sijaan runokokoelman ja mikäpä muukaan olisi ollut parempi suunnannäyttäjä suomalaisen runouden ytimeen kuin Eino Leinon runoista koottu runokokoelma ”Sulle laulan…”  - valikoima Eino Leinon runoja (1980). Kirjan nerokkaasti valittu otsikko toimii tavallaan epilogina itse runokokoelmalle. Jokainen itseään kunnioittava suomalainen osaa yhdistää otsikon Eino Leino ainakin suomalaisittain kenties kuuluisimpaan runoon, Nocturneen, jota monet suomalaiset artistitkin – tunnetuimpana Vesa-Matti Loiri - ovat mm. laulun keinoin tulkinneet.

Leinon verbaalinen lahjakkuus on uskomatonta. Tekstiin on aluksi hankala päästä käsiksi ja lukeminen vaatiikin tarkkaa keskittymistä, mutta kun tekstit alkavat aukeamaan, ymmärtää miksi Eino Leino on kiistatta historiamme kuuluisimpia runoilijoita, ellei jopa kuuluisin.

Leino puhuu erittäin vahvasti symboliikan keinoin ja vie lukijansa lähemmäs luontoa ja kuvaa nimenomaan luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta erinomaisesti. Kuten kirjan esipuheessa todetaan: ”Leino on osannut puhua luonnon ja ihmisen kieltä”. - Sami